Jos lähdetään tarkastelemaan asiaa oikein pohjamutia myöten, niin jonkinlaisena pohjana
radioihin liittyviin fiiliksiin toimi varmaankin se, kun pikkukakara ollessani seurailin ukin
touhuja. Aina tiettynä kellonlyömänä ukkini naksautti beigenvaalean transistoriradion sille
kanavalle, missä oli tiedossa uutiset. Aikamerkki oli tärkeää kuunnella, että sai pyöritettyä
taskunauriin ja seinäkellon valtakunnan aikaan. Hartaasti sitten kaikki talossa olijat kuunneltiin uutiset, sää ja merisäätiedotukset, ne jossa luetellaan Kotka Rankkia, Kapellskäriä jne.
Noin jauhesammuttimen mittaisena päätin ottaa lähempään
tarkkailuun kotitalomme ullakolla olleen wanhan putkiradion. Työkaluina pelkästään sakset,
onnistuin avaamaan kotelon ja sainpa kaikki komponentitkin näppärästi irti. Siinä sai konkat
ja putket kyytiä ja olihan mielenkiintoista ajankulua moneksi hetkeksi. Jos jotain hyvää, niin
myöskin huonoa seurasi tekosistani. Vanhemmat "taputtelivat päähän" ja "kiittelivät" muutenkin
kun pojan kolli menee purkamaan täysin käyttökelpoisen ja toimivan radiolaitteen, joka muuten
vaan oli säilytyksessä ullakolla. Noo..ehkä itseänikin harmitti sitten isompana muutamaan otteeseen sekin tekonen. Ehkäpä radio olisi ollut mukava muinaismuisto ehjänäkin. Jälkeen
päin toki on hyvä olla viisas.
Seuraava askel radioiden parissa oli joskus kahden-kolmentoista ikävuoden paikkeilla, kun huomasin,
että massiivisen kokoisessa kahdeksankymmenluvun alkupuolella ostetussa stereomankassa
oli mielenkiintoinen aaltoalue, joka oli merkitty SW:lla. Stereomankassa oli (tietysti) tuplapiiskat
ja niitä kääntelemällä ja vääntelemällä kuului ulkomaalaisia radioasemia. Välillä jopa muitakin
kuin venäläisiä. Jostain sain selville, että oli olemassa DX-kuuntelija niminen lehti. Niinpä sitten
vanhempien avustuksella tilasin lehden. Harmi vaan, kun en siihen aikaan yhtään tajunnut, että mitä
ihmeen hilavitkuttimia ja muita asioita lehdessä käsiteltiin. Lieneekö kuitenkin sen verran lukiessa
päähän tarttunut ohjeita, että viritin vanhan lapamato-TV-kaapelin pihakoivun ja stereomankan
välille. Siitähän se vasta ilo irtosi. Huomasin signaalien huomattavasti voimistuvan. Analogista asteikkoa seuraillen sitten pyörittelin ja kuuntelin asemia. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee, lienee
radio onneton yliohjautunut ylitehokkaasta antennista, ja kuunteli asemia semmoisillakin taajuuksilla, missä niitä ei olisi pitänyt ensinkään olla. Vaan eipä sillä ollut minulle mitään merkitystä,
kun en kuitenkaan honannut, että mitä olisi pitänyt kuulua ja missä.
Lieneekö tuota innostusta kestänyt parisen vuotta, kunnes tulin hankalaan ikään ja muut turhanpäiväisemmät asiat alkoivat kiinnostaa. :) Menikin useampia vuosia, ennenkuin seuraavan kerran
nämä elämän perusasiat (radiot) alkoivat kiinnostaa. Lienen ollut jo parikymmentäviisivuotias, kun
luin jostain lehdestä taas DX-kuuntelusta. Siitä innostuneena tilasin käyttööni Sangeanin ATS-818CS:n.
Nyt moni asia alkoi loksahdella paikalleen, kiitos digitaalisen taajuusnäytön, alan lehtien ja kirjallisuuden. DX-kuuntelussa olen lähes täydellisesti vihkiytynyt ohjelmankuunteluun. Kortteja
radioasemille ei ole tullut pahemmin läheteltyä. Jotenkin kaikista mielenkiintoisinta on ollut yrittää
metsästää tropiikkibandin lattareita niinkuin Echos del Torbes yms. Jossain vaiheessa rakensin myös
vahvistimella varustetun looppiantennin, jolla kuuntelin niitä keskiaaltoasemia, mitä kerrostalossa
keskellä kaupunkia voi ylipäätään kuulla. Myöhemmin ostin myös Sangean ATS-909:n, jonka totesin
olevan ihan ok maailmanradio.
Seuraava vaihe radioharrasteen parissa oli LA-puhelimet. Nyt kuitenkin täytyy sanoa, etten muista,
mistä sain kipinän mennä ostamaan uuden ja hienon Fintec FC400:n, 40 kanavaisen PR-27 FM radion ja siihen taas tietämättömyyttäni ostin parvekeantennin maatasolla. Tietenkin antenni piti saada
vielä sellaiseen paikkaan, että ohutta koaksiaalikaapelia joutui laittamaan välille kolmisenkymmentä
metriä. Noo kyllähän silläkin varustuksella sentään jotain kuuli. Ihme ja kumma kun siitäkin radiosta
kuului päivisin myös ulkomaan ihmisten puheita. Sille tielleni kuitenkin retkahdin pahemman kerran.
DX-kuuntelu jäi hiukan länkyttelyn varjoon. Sen enempää aiheeseen paneutumatta toteanpahan vain,
että nykyään radioharraste on vienyt mukanaan koko ukon..eh..ja nettiä selaamalla löytyy varmasti
tietoa radioharrasteen jokaisesta osa-alueesta. Kuulemisiin! :)
